Kuvien esittäminen

Montako tapaa Meillä on esittää kuvia? Ennen vanhaan filmit vietiin kamerakauppaan kehitettäväksi ja sen jälkeen paperikuvat liimattiin albumiin. Oheen kirjoitettiin jonkin verran tekstiä. Jos joukosta löytyi joku erikoisen hyvä kuva se suurennettiin, pantiin kehyksiin ja laitettiin seinälle. 

Kun diapositiivi filmi ilmestyi näytimme kuvia kuultokuvina valkokankaalla. Käytimme myös valkokangasta kaitafilmien esittämiseen. Mutta suunnitelimmekko esitystä millään lailla? Emme yleensä. Kuvat teetettiin dioiksi tai kaitafilmirulliksi jotka sitten ladattiin projektoriin sellaisenaan. Esitykseen sisältyivät (etenkin kaitafilmeissä) epätarkat, tärhtäneet, vapisevat ja tärisevät, yli- ja alivaloittuneet otokset, jne. (Diaesityksessä ehkä poistimme joitain kuvia).

Valokuva-albumiin pistimme ehkä hieman enemmän työtä kuin dioihin ja kaitafilmiin. Valitsimme albumiin tulevat kuvat, lajittelimme ne jonkin systeemin mukaan kuten aikajärjestys, henkilö, tapahtuma, lisäsimme selittävää tekstiä, matkalippuja, ruokamenuja, postikortteja, jne. 

Nykyisin on liian vaikeaa kaivaa esiin diaprojektori tai kaitafilmiprojektori ja valkokangas ja laittaa ne esittelykuntoon. Sitten pitää vielä löytää ja järjestää esitysmateriaalit: diapositiivit, filmirullat, ääninauhat, ja kaikki muu joka kuuluu tähän esitykseen.

Sitäpaitsi, jos haluamme näyttää videoita tai kaitafilmejä tarvitsemme yleisön. Muistamme varmaan hyvin kuinka ihmisille tuli kiire jonnekin muualle, tai löysivät jonkin muun tekosyyn päästäkseen katsomasta diojamme ja kaitafilmejämme joiden aiheet olivat pitkästyttäviä, ilman minkäänlaista kertomusta, huonolaatuisa, täriseviä, epätarkkoja, ja jotka kestivät tuntikaupalla.

Nykyisin ihmiset kyllä katsovat kohteliaisuudesta muutaman valokuvan puhelimesta ja selaavat hetken tylsistyneinä albumeitamme mutta mitään varsinaista kiinnostusta kuviamme kohtaan ei ole.

Mutta oliko kuvillamme jotain kantavaa voimaa? Kuten kertomusta tai tunnetta? Vai oliko se dokumentti tapahtuneesta? En mitenkään halvenna dokumenttia ja sillä on tärkeä merkitys kuvien säilyttämisessä. Mutta ehkä dokumentti olisi parempi ja kiinnostavampi jos lisäisimme siihen tunteellisen kertomuksen säilyttäen kaikki faktat. 

Kuinka sitten tuomme kuvamme esille?