perjantai 28. elokuuta 2020

 

Kuvien esittäminen


Montako tapaa Meillä on esittää kuvia? Ennen vanhaan filmit vietiin kamerakauppaan kehitettäväksi ja sen jälkeen paperikuvat liimattiin albumiin. Oheen kirjoitettiin jonkin verran tekstiä. Jos joukosta löytyi joku erikoisen hyvä kuva se suurennettiin, pantiin kehyksiin ja laitettiin seinälle. 




Kun diapositiivi filmi ilmestyi näytimme kuvia kuultokuvina valkokankaalla. Käytimme myös valkokangasta kaitafilmien esittämiseen. Mutta suunnitelimmekko esitystä millään lailla? Emme yleensä. Kuvat teetettiin dioiksi tai kaitafilmirulliksi jotka sitten ladattiin projektoriin sellaisenaan. Esitykseen sisältyivät (etenkin kaitafilmeissä) epätarkat, tärhtäneet, vapisevat ja tärisevät, yli- ja alivaloittuneet otokset, jne. (Diaesityksessä ehkä poistimme joitain kuvia).







Valokuva-albumiin pistimme ehkä hieman enemmän työtä kuin dioihin ja kaitafilmiin. Valitsimme albumiin tulevat kuvat, lajittelimme ne jonkin systeemin mukaan kuten aikajärjestys, henkilö, tapahtuma, lisäsimme selittävää tekstiä, matkalippuja, ruokamenuja, postikortteja, jne. 


Nykyisin on liian vaikeaa kaivaa esiin diaprojektori tai kaitafilmiprojektori ja valkokangas ja laittaa ne esittelykuntoon. Sitten pitää vielä löytää ja järjestää esitysmateriaalit: diapositiivit, filmirullat, ääninauhat, ja kaikki muu joka kuuluu tähän esitykseen.

Sitäpaitsi, jos haluamme näyttää videoita tai kaitafilmejä tarvitsemme yleisön. Muistamme varmaan hyvin kuinka ihmisille tuli kiire jonnekin muualle, tai löysivät jonkin muun tekosyyn päästäkseen katsomasta diojamme ja kaitafilmejämme joiden aiheet olivat pitkästyttäviä, ilman minkäänlaista kertomusta, huonolaatuisa, täriseviä, epätarkkoja, ja jotka kestivät tuntikaupalla.





Nykyisiihmiset kyllä katsovat kohteliaisuudesta muutaman valokuvan puhelimesta ja selaavat hetken tylsistyneinä albumeitamme mutta mitään varsinaista kiinnostusta kuviamme kohtaan ei ole.



Mutta oliko kuvillamme jotain kantavaa voimaa? Kuten kertomusta tai tunnetta? Vai oliko se dokumentti tapahtuneesta? En mitenkään halvenna dokumenttia ja sillä on tärkeä merkitys kuvien säilyttämisessä. Mutta ehkä dokumentti olisi parempi ja kiinnostavampi jos lisäisimme siihen tunteellisen kertomuksen säilyttäen kaikki faktat. 


K
uinka sitten tuomme kuvamme esille?


keskiviikko 26. elokuuta 2020

 

Miksi ja milloin otamme kuvia?

Yleensä kysymyksessä on jokin tapahtuma jota emme halua unohtaa: ehkä ulkomaanmatka, ehkä häät,ehkä syntymäpäivät, ehkä urheilutapahtuma tai jokin muu normaalista arjesta poikkeava tapahtuma.






Tai ehkä haluamme vain saada kuvan jostain tietystä henkilöstä: miltä hän näytti silloin, kuinka hän oli pukeutunut, mitä hän teki, ketkä olivat hänen seuralaisensa ja niin edelleen ja niin edelleen. 



Otamme myös muita kuvia kuten ”pakolliset” kuvat kuten passikuvat, kuvat henkilökortteihin, kuvia asemakaavoista viranomaisia varten, kuvia rikkimenneistä esineistä joista haluamme korvauksia, jne. Siis, käytämme kuvia dokumentteina!









Entä kuvat seinillä, työpöydillä ja muissa, hyvin näkyvillä paikoilla kodeissamme ja työpaikoillamme? Onhan siellä tauluja ja muita koristeita, mutta kuvat meille tärkeistä henkilöistä, asioista ja paikoista löytyvät hyvinkin näkyviltä paikoilta. Näitä kuviaemme  edes huomaa jos ne ovat paikoillaan, mutta niiden häviämisen huomaamme heti. 





Otamme kuvia tilanteesta jonka haluamme muistaa. Kuinka usein katsomme noita kuvia eli muistojamme? Emme kovinkaan usein. Minne laitoin kuvat siitä matkasta kun olimme Espanjassa? Missä ovat kuvat setäni häistä? Entä missä on se video kun lapsemme leikkivät altaassa koiriemme kanssa? Ja onkohan meillä vielä se kaitafilmi kun kaaduimme kanootilla joessa?

Miksi emme katso ja arvosta kuviamme? 

Siitä seuraavaksi.